..Saatiin nolla. Niin lähellä, muta jälleen niin kaukana. No 28.2 kisat nyt olivatkin kokonaisuutena melko surkeat meidän osalta, että kaipa se nolla sitten hyvältä radalta tulee jos on tullakseen.
Ekalta radalta huikea 15, hupsista. Huomain tällä radalla jo että Demi oli omituisen vaisu, hitaampi kuin normaalisti ja jotenkin löysä. Rata oli vaikea, tuloksia tuli vain 5, nollia ei yhtään. Me mokattiin vaikea keppikulma ensin, heitin vähän turhan voimakkaasti kepeille ja tokaan väliin. Okseri tuli alas ja sen jälkeinen rima. Okseria ei olla reenattu piiiitkään aikaan joten kaipa tuon tajuaa. Siitä sitten kompuroi sen verran että viimeinenkin hyppy tuli alas. Sija oli 5, ja aika hidas. Ihmettelin vähän että mikäähöhän sillä nyt on, mutta kun koira ei millään tavalla oireillut lähdettiin toisellekkin radalle. Tämä nyt oli ihan pohjanoteeraus, koira oli hidas kun mikä, muuten selvittiin puhtaasti mutta kolmanneksi viimeinen rima tuli alas. Lämmittelylenkillä Demi oli vielä ihan normaali, mutta kisakirjoja odotellessa huomasin että se ei ravaa puhtaasti. Emilian kanssa sitä sitten syynättiin ja katos vaan, sehän ontui. Tavallaan oli helpotus tietää syy miksi koira oli niin omituinen radalla, mutta nyt piti saada selville ontumisen syy. Epäilin heti lihasjumia, ja sunnuntainahan epäilykset kävivät toteen kun hierojalla paljastui jumi selästä, ja muualtakin se oli jäykkä. Nyt sunnuntaina hieroja toiseen otteeseen, toivottavasi saataisiin koira pian kuntoon ja päästään palailemaan treeneihin ja kisakentille.