Perjantaina pakattiin kamat autoon ja suunnattiin nokka kohti Vöyriä. Kisapaikka oli ihan mukavan tuntuinen iso nurmikenttä jossa oli yllin kyllin tilaa.
Perjantai alkoi junori cupin finaalilla joka sujuikin ihan mallikkaasti. Yhden riman taituroin alas itse kääntämällä koiran aivan liian aikaisin. Koira tosiaan on alkanut paremmin lukea omia liikkeitäni joten sen vuoksi pitää olla varovaisempi. Vitonen oli siis tulos, sijoitusta en muista.
Ensimmäinen virallinen rata oli suht helppo agirata jolta kovasti lähdettiin nollaa hakemaan. Eipä vaan oikein se onnistunut vaan vitonenhan se sieltä sitten napsahti. Puomilla vaan juoksin perässä enkä näyttänyt yhtään mihin seuraavaksi ollaan menossa. Koira tuli liikaa käteen tämän vuoksi, olisin vielä saanut sen edessä olevalle renkaalle mutta liukastuin itse.. Koira siis meni kokonaan renkaan ohi. Kivasti mentiin sitten loppuun asti ja vitonen riitti kolmannelle sijalle. Pikkasen jäi kyllä ärsyttämään kun se tosiaan oli niin lähellä. Olihan se ihan kiva sijoittua, eipähän ainakaan tarvitsisi tyhjin käsin kotiin lähteä.
Toinen rata alkoi vasta joskus puoliltaöin. Mukava hyppäri joka oli lähinnä juoksurata. Parit valssit ja takaaleikkaus, muuten ei tarvinnut paljoa suuntaa muuttaa. Tehtiin hieno ja nopea nolla jolla sitten voitettiinkin. Ensimmäinen nousunolla on nyt sitten saatu. Huimaa, kohta ne kolmosetkin.. Ehkä..
Suunnattiin sitten Vaasaan hotelliin, joskin yöunet jäivät vähäisiksi kun myöhään tultiin ja aikaisin lähdettiin. Ennen karsintarataa koira tuntui haahuilevalta ja epäilin ettei radasta tulisi yhtään mitään. Radassa ei taaskaan mitään erityisiä haasteita, estevälit tosin olivat aika pitkiä ja rata kokonaisuudessaankin pitkä joten juosta piti. Ennen putkea olin hieman myöhässä ja näytin tosi huonosti joten koira tuli sitten liikaa käteen ja kielto putkelta. Tämän hässäkän jälkeen tuli yksi rimakin alas kun kädet heilu eees taas. Pitäsi opetella ohjaamaan tota "uutta Demiä" ja jättää kaikki ylimääräinen pois. Tulos kymppi ja fiilis semmonen että pitäis hakata päätä seinään. Huono rata, kepitellessäkin pomppi ihan ihmeellisesti. Tällä ihme kyllä kivuttiin vielä kolmanneksi ja menolippu finaaliin.
Finaalirata oli aikalailla samaa tasoa kun edelliset ei mitään hirmu vaikeita kohtia, ainoastaan puomi ja aa olivat hankalassa kohdassa, Demi voisi helposti ampaista niille. Kivasti lähti kumminkin rata menemään. Rengas piti suorittaa kahdesti ja toi meni renkaan kehikosta toisella kerralla... Mikä lie syynä, kunhan ei nyt kehkeytys siitä joku ongelma... No ei muuta ku takasin maaliin ja fiilis oli taas sama kun edellisen jälkeen.. Rata kun muuten oli oikein hieno.. En uskonut että vitonen riittäisi palkintopallille jonka takia istuttiinkin hieman kauempana varjossa. Kun sitten kuulutettiin maksien 14-17 ikäluokan voittaja olin todellakin ihmeissäni. Ykköskorokkeelle sitä sitten kivuttiin ja fiilis oli hieman sekava. Seistiin siinä korokkeella nuoremman ikäryhmän voittajan kanssa jonka koira hieman murahti tälle ja koko koira sen seurauksena ihan paiseessa. Muutenkin stressaa tilanteita joissa monta koiraa on ihan iholla joten pistin sen sitten korokkeen taakse istuksimaan kun selvästi oli epämukava tilanne sille.
Kisoista jäi kumminkin ihan kiva fiilis, ei yhtään kontaktivirhettä tai kepittelyvirhettä. Mitään hirmuisen huonoa rataa ei tullut, enkä itse juurikaan jännittänyt edes tuon luokan kisoja.

Tänä vuonna on kyllä saavutettu niin paljon enemmän kuin olisin ikinä odottanut että ei tässä oikein osaa mitään enään ajatellakkaan :p Tavoitteeksi laitettiin kakkosiin nousu ja tulos kakkosista. Nyt on sitten napattu noutajien agilitymestaruus, NUO SM-1, eka nousunolla ja niin pois päin. Tänä vuonna hinku olis kovasti kolmosiin ja tällä menolla sinne kyllä päätäänkin. Valitettavasti hyppäreillä ei enään kakkosissa kisata, vaikkakin mä niistä enemmän tykkäisin.