Käväistiin tänään Vantaan Ojangossa tekemässä huonoja ratoja, toisella kumminkin rämmittiin kolmannelle sijalle.
Eka rata oli lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailtuna kamala. Voisin puolustukseksi heittää että lähtölistassa luki silloin kun kävin katsomassa että startattaisiin tokana. No meidät sitten kuulutettiin lähtöön ensimmäisenä ja itse ihan pihalla että mennäänkö vai eiko mennä. Valitettavasti en ehtinyt tekemään ton kanssa mitään mikä olis ehkä mahdollisesti laskenu hieman kirroksia. No, lähdettiin siis radalle kera koiran joka kävi  aivan kierroksilla. Ihme kyllä aika pitkälle selvittiin ilman mokia, siitä ekasta mokasta se alamäki sitten lähtikin.. Demi kääntyi putkesta takaisin! Emmä sitten tiiä jos tein jonkun eleen/äänen jonka koira tulkitsi niin että sinne ei pitänytkään mennä. Tiedä sitten, putkesta se nyt kumminkin tuli takasin. Lähetin sen uudestaan putkeen, jonka jälkeen oli puomi. Ite olin ihan pihalla että mitä se koira oikeen touhuaa ja käskytin erittäin epäselvästi puomin kontaktilla. Se sika loikkasi sen! Joo okei, omaan piikkiin menee kyllä. Tein ihan eri tavalla kuin normaalisti käskytin väärässä kohdassa ja menin käsilläkin sörkkimään, mutta kyllä silti jäi harmittamaan. En tajunnut että se ei sitä ottanut, muuten olisin toki ottanut puomin uudestaan. Tämän jälkeen oli hyppy josta välistäveto ja toinen hyppy. Heitin ton kai jotenkin huolimattomasti toiselle hypylle ja eihän toi sitä hypännyt. Nojoo, koko homma rupes sitten vatuttamaan siinä vaiheessa ja mentiin vähän puol huolimattomasti maaliin. Tein väärän ohjausvalinnan ja väärä putken pää sitten koitui lopulta kohtaloksi. Kaikki meni tällä radalla vain yksinkertaisesti pieleen ja todella huono maku jäi. Mutta voinen kai todeta että koiran liiat kierrokset vaikutti radan sujuvuuteen. Mutta sitä on nyt turha enään murehtia. Huono rata, mitäs sitä enempiä selittelemään.
Toiselle radalle osasin sitten jo vähän varautua ja käytiin ottamassa kontakteja, Ojangossa kun noita esteitä riittää.
Rata lähtikin ihan sujuvasti käyntiin vaikka oma ohjaus olikin aika töksähtelevaa. Puomin kontakti hieno, ite osasin jopa pitää ne kädet kurissa enkä esim. tunkenut niitä muka varmistamaan. Otettiin vähän varman päälle kaikki kun nollia oli tullut ihan uskomattoman vähän. Keinu oli hidas kun mikä, ei vaan olla Demin kanssa otettu keinua ikuisuuteen joten pelkäsin lentokeinua. Hyvin kumminkin kaikki sujui. Aan alastuloa sitten varmistelin hurjasti, enkä yhtään osoittanut koiralle mihin ollaan menossa seuraavaksi. Hyppy tulikin vähän puun takaa koiralle ja aika rajusti rima lensi. Loppuun mentiin sitten hienosti, tulos oli siis vitonen. Nollia tuli vain yksi, ja yksi nopeampi vitonen oli joten sijoituttiin kolmanneksi. Saatiin kivasti palkintoja, iittalan laseja, viilennysloimi, ruokaa, herkkuja ja toki ruusuke. Ruokapussi tosin hajosi matkalla.. Oltiin varmaan aikamoinen näky busseissa ja junassa. Mukana kun tosiaan oli kevythäkki ja sen päälle piti vielä roudata sitä ruokasäkkiä niin ettei kaikki leviä.
Kepit oli kyllä tälläkin kertaa aika loikkivat.. Ei nyt erityisen hitaat, mutta ponnistaa liikaa ylöspäin. Mietin pitkään ja totesin että ainakaan vielä kakkosissa ei ruveta niitä työstämään. Toi koira kun yksinkertaisesti melkein vihaa keppejä, vaikka mä opettaisin ne uudestaan kokonaan uudella tyylillä en usko että mitään kovin erikoista saatais aikaan. Pitänee nyt vain keskittyä mahdollisimman pieniin kaarroksiin ja sitten kun sinne kolmosiin päästään, katotaan vähän että jaksaisko sitä panostaa niihin keppeihin. Kakkosissa tuskin nousunollat jää keppien takia saamatta, toi kun on muuten nopea. Kyllähän sitä aina sekunti - pari lähtis ajasta pois jos tyyli olis erilainen.